Olen ehdottomasti sitä mieltä, että askartelu on yksi parhaista touhuista lasten kanssa. Se opettaa lapsille luovuuden lisäksi kekseliäisyyttä, sorminäppäryyttä, kärsivällisyyttä ja suunitelmallisuutta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kaiken askartelun tuoman opin lisäksi, se on mainio tapa viettää aikaa yhdessä, rohkaista ja kehua lasta ja siten lisätä hänen itsetuntoaan ja intoaan oppia uutta ja kokeilla rajojaan.
Askartelu kehittyy tietenkin pienen lapsen ehdoilla hänen oppiessaan yhä enemmän.
Tämä Huffingtonpostin artikkeli oli mielestäni loistava esimerkki siitä, miten askartelusta voi tulla vanhemman ja lapsen yhteinen mukaantempaava harrastus ja miten se voi tuoda esiin lapsen lahjakkuuden.
Pikku Monsieur on jo 1,5-vuoden iästä huolimattaan kokenut askartelija. Tässä tämän päivän harjoittelumme vihreistä ympyröistä, materiaaleista ja liimaamisesta. Pääsiäisenä teimme saman tyyppisen harjoittelun tietenkin ajankohtaan sopien ja käyttäen hyödyksi aikaisemmin maalaamamme vesivärityötä. Teoksemme ovat vielä kaukana taiteesta ja se ei ole vielä tavoiteenakaan, mutta hauskaa meillä on ja isän työhuoneen ovi on jo täynnä muistoja, ihasteltavia ja kehuttavia tuotoksia.
